533936stzywbkcq.jpg

Image: digitalart / FreeDigitalPhotos.net

Sanotaan nyt suoraan, että en mitään toivo niin paljon, kuin omaa lasta. En ole pitkään aikaan toivonut mitään niin paljoa. Tuntuu, että kaiken muun voisin antaa pois, jos vain saisin oman ihanan vaavin. Ehkä joskus vielä. "Onhan teillä aikaa." ja "Kyllä se sieltä pian tulee, kun et stressaa." lienevät hyvää tarkoittavia lauseita, mutta aina ei tahdo riittää uskoa ja toivoakaan. Etenkään kun hirmu usein nuo lauseet tulevat ihmisiltä, joilla on omia lapsia... Ja syy, miksi tästä nyt siis mainitsen on se, että selailen välillä täältä vuodatuksesta lapsettomuus-blogeja. Ja tuntuu jotenkin inhottavalta hölmöltä, kun lähes tulkoon kaikissa blogeissa, jotka avaan, on lopussa (eli niissä, jotka näen ensin) kertomuksia omasta ihanasta vauvasta tai vähintään raskausajasta. Lienen jotenkin katkeroitunut ja epätoivoistunut, kun en tajua iloita siitä, että muita on kohdannut onni, enkä saa lisää toivoa, vaikka niin voisi kuvitella, kun huomaan, että muutkin ovat pitkänkin yrityksen jälkeen lopulta onnistuneet. Mutta se on semmoista tämä elo, toivottavasti joskus onni, kohtalo ja sattuma suosivat meitäkin.

60288kduqked65r.jpg

Image: Kookkai_nak / FreeDigitalPhotos.net

Toivottavasti minullekin tulee joskus syy, tehdä huisin ihana ja kaunis eläinsatupeitto, joka löytyy Hupsistarallaa-blogista.