Nyt se on valmis!! Jiihaa. Ja suoraan sanottuna vähäsen alko mietityttää uuden aloittaminen, on se sen verran kiva. Värit tossa nyt on vähän mitä on, tai huisin värikäs huivi tuli (kun välissä piti vaihtaa Pakkasyö Aamuruskoon), mutta aika kiva silti. Pingottaminenkaan ei sujunut oikein hyvin, näissä kuvissa se on siis vielä hieman kosteena "pingottumassa". Tosi vaikee oli keksiä paikkaa, johon toi huivi mahtuis, ja pari päivää mietittyäni tukeuduin pyykkitelineeseen. Ja heti, kun tulin pois makkarista, kuului räiskismäiskis, eli Piku oli kaatanut telineen. Kumma kyllä uudestaan ei ole enää kaatanut sitä. (Tyytyi vaan menemään juuri imuroimaani sänkyyn nokosille. Laitoin tietysti uuden aluslakanan paikalleen imuroituani, mutta hienosti oli neitokainen kaivanut kulmasta petarin esille ja nukkui sitten siinä.)
Nyt on tekeillä tuollainen pitsibolero vihreästä Puro Batikista. Oon joskus kaks kerää tota ostanut ja nyt näyttää siltä, että saan ihan hyvän kokosen noillakin aikaan. Kävin näet taas vähän katsastelemassa kauppoja (kiersin lankojen perässä yksi päivä kuusi kauppaa putkeen!), mutta eipä enää sitä näkynyt missään. Eikä muuten tavattoman kauniin väristä, punaista Rose Mohairia. Byhyy. Tosta punasesta oon nyt alottanut pari kertaa yhtä huivia Novitan ohjeella, mutta ehkä onneksi päätynyt purkamaan ne, koska nyt sitä lankaa ei sitten ole enää missään. Paitsi Novitan nettikaupassa, pitää vielä miettiä tilaanko sieltä sitä.
Purkamisesta puheenollen, purin tota ympyrääkin, jota olin vihreestä ja keltasesta Rose Mohairista virkannut. Siinä alko oleen niin paljon silmukoita, ettei pysynyt suorana, niin aattelin tehdä paremmin. Huvittaa, kun mietin sitä tehdessä jo aika alkuvaiheessa, että pitäiskö purkaa, kun meni ryppyyn, mutta silloin aattelin, että se kelpaa. Nyt ei sitten kelvannutkaan. On muuten erittäin kettumaista purkaa tuo lanka, valehtelematta parisen tuntia meni siihen, ja en edes purkanut kokonaan. Huh.
Virkkaamani hame on edistynyt hyvää vauhtia. Tekisin sitä nyt, mutta koetan saada tuon boleron ensi viikonloppuun mennessä valmiiksi, niin keskityn siihen. Jos löydän siihen sopivaa hamosta, niin aattelin mennä se päällä juhlimaan serkun häitä.
Tuli muuten postissa taannoin Sanna Vatasen ekolanka-kirjakin. Hups. On ne vaan kauniit ja inspiroivat kirjat molemmat. Semmosta. Nyt pannaria suuhun ja boleropuikot kätösiin.