Eli halusin vaan mainita, että Revontuli-huivi on edennyt melko reippahasti, neljäs kerä alkaa huveta ja siltä näyttää kovasti, että viidennen joudun vielä ostamaan. Mitenkään hirmunopeasti en siis ole edennyt, mutta vaihteeksi olen panostanut tuohon muiden hommien sijaan. Sormet ja kyynärvarret kipunoi välillä, mutta sittenpä ei vaan neulota niin paljoa kerrallaan. On tullut muutamana aamuna mieleen, että voisi jonkin pipon tai pari neuloa vielä, kun ei tunnu löytyvän itselle sopivaa vieläkään. Siis eihän mulla liene kuin parisen kymmentä talvipäähinettä  Nyt olen käyttänyt noita Ailin lapasia, ja on ne sen verran kivat, että tekemisen tuskan unohtaneena oon alkanut harkita uuden parin aloittamista. Aika kultaa muistot, tosiaan.

 

Koska tuo toinen blogi jäänee unholaan, taidan mainita tekemistäni herkkuloista tähän. Tein siis eilen ihanaa parsafetapiirasta, gluteenittomana. Eilen en osannut vastustaa kiusausta, ja pari palaa nautinkin, suurin osa päätyi kuitenkin koulukavereiden suuhun tänään. Mulla on siis yhden kurssin tunnit 14.15-17.30, ja sovittiin, että kukin tuo ryhmissä vuorollaan muille evästä iltaan, ja tänään oli siis mun ja muutaman muun vuoro. Hyvin kelpasi, juuri riitti ja maistui. Näpytellääns ohjekin:

Pohja:

1 dl perunahiutaleita

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

100 g voita (tai miksei margariiniakin)

1 tl leivinjauhetta

1 dl kylmää vettä

Täyte:

400 g parsakaalia (muutaman minuutin keitin ensin)

200g fetaa

8-10 kirsikkatomaattia

2 kananmunaa

2 dl kermaa

Pohjan kuivat aineet nypitään pehmeän voin kanssa, lisätään kylmä vesi. Voitelin ja "jauhotin" vuoan pellavansiemenrouheella (Mitä gluteenittomat yleensä käyttää??). Pohja painellaan paikalleen ja täytteet päälle, lopuksi muna-kerma, jonka maustoin mustapippurilla ja Provencen yrteillä. Uuniin 225 astetta 25-30 minuuttia.

Oon tehnyt vastaavia piiraita erilaisilla pohjilla, mutta parsakaalifetatäyte on ehdoton lempparini. Välillä oon jättänyt tomaatin pois, lisännyt sipulia, aurajuustoa, juustoraastetta jne. Ja aina on tullut herkullista. Mmm, harmi, kun sitä ei ole enää... Tai ehkä ihan hyvä.

Kaivan Revontulen käsiini hetkeksi ja käännyn Criminal Mindsin pariin. Morientes.